Tuulikaani

Tuuliklaani on täynnä nopeita kissoja, ja klaani syökin lähinnä jäniksiä. He yrittivät muinoin saada oikeudet joen kaloihin, mutta hävisivät kisassa Jokiklaania vastaan.

Klaani on uskollinen ja kova, mutta hermostuneita ja nopeita pakenemaan jos tilanne sitä vaatii, sillä heillä ei useinkaan ole suojaa tai maastoetua. Klaani kuitenkin arvostaa sijaintiaan lähinnä Kuulampea (aiemmin Korkokiviä ja Kuukiveä) ja Hopehäntää, siis Tähtiklaania, ja he kokevatkin olevansa esi-isiensä siunaamia sekä fyysisesti että henkisesti.

Metsäterritoriolla Tuuliklaani asui lännen ylängöllä taivasalla. Klaanin leiri oli karhunvatukkapensaiden ympäröimä kuoppa, mikä oli siis varsin suojaton hyökkäyksiä vastaan. Tämä kostautui useampaan kertaan, kun Varjoklaani pystyi tunkeutumaan leirin sydämeen ilman kunnon vastusta. Leirissä ei ollut varsinaisia pesiä, vaan oppilaat, soturit ja päällikkö nukkuivat taivasalla; klaaninvanhukset ja kuningattaret majailivat pensaan syvennyksissä suojassa sateelta.

Järviterritoriolla Tuuliklaani otti haltuunsa järvestä itään sijaitsevan mäkisen alueen hevospaikalta aina Kuulammelle johtavaan puroon asti. Uusi leiri on pelkkä kuoppa maastossa, mutta se on silti suojassa säältä ja vihollisilta. Leirin keskellä on suuri kivi, jonka viereisessä pensaassa on pentutarha. Kuten aiemmassa leirissä, oppilaat, soturit ja päällikkö nukkuvat taivasalla, ja klaaninvanhimmat pitävät majaa vanhassa mäyränpesässä. Toinen leirissä sijaitseva kivi on parantajan pesä.


Tuuliklaanin kissoja Iltahämärän lopulta

Yhteys | Tumblr | Facebook | Etusivu
Sivut 2010-2015 © Amy Cherryclaw, Sivutila: Webs.com, Warriors © Erin Hunter.